Tracon fiilistelyjä

Varoitus! Sisältää vain kuivaa tekstiä! Kuvia tulossa tapahtumasta myöhemmin!

Tracon oli ja meni ja hieman conikrapulaisena haikailen sen perään. Tänä vuonna nautin Traconista huomattavasti, ehkä paras con missä olen koskaan ollut!

Lauantai

Aamulla saavuin veljeni ja hänen tyttöystävänsä kanssa varhain jonottamaa tapahtuman pääsyä. Jono oli yllättävän pitkä ja järjestäjillä oli hieman ongelmia sen pitämiseen kasassa. Hieman koleasta säästä ja puolen tunnin jonotuksesta selvittiin ja päästiin lämmittelemään sisään. Siitä sitten kipsuttelin yksinäni (tiemme veljen kanssa siis erkanivat sisälle päästyä) suureen saliin, jossa avajaiset pidettiin. Juuri kun meinasin päästä sisälle, niin Momo saapui juuri samaan aikaan paikalle. Sinällään hassua, sillä aivan sama asia tapahtui viime vuonna! Eli jälleen kerran istuimme vierekkäin katsomassa avajaisia. Avajaiset oli mielestäni hieman tökkö tanssiesitystä lukuunottamatta (joka saa ainakin allekirjoittaneelta suuret kehut). Mielestäni avajaiset ovat juuri se asia, minkä pitäisi nostattaa ihmiset conihöyryyn. Onneksi tanssiesitys kuitenkin sai muuten kehnosta avajaisesta lämpimäksi.

Tämän jälkeen ei ollut muuta ohjelmaa heti luvassa, joten lähdimme Momon kanssa kierämään paikkoja. Kävimme matkan varrella katselemassa myyntipöytiä, ottamassa kuvia kuvauspisteessä ja juttelimme tapaamiemme ystäviemme kanssa. Sitten minulla alkoi nälkä yllättämään ja oli tarkoitus kipittää yksin syömään (kun en veljeenikään saanut yhteyttä), mutta Elina sattui juuri nenäni eteen sitä tehdessä. Elina lupasi tulla kanssani syömään, mutta ensiksi hän halusi nähdä tapahtumaa kanssa. Aikaa vieri sitten taas pyöriessä ja jutellessa, kunnes sitten menimme syömään rautatieaseman foodstationin sushipaikkaan (jonne allekirjoittanut ei mene enään koskaan!). Aikaa oli kulunut siihen mennessä niin paljon, että myöhästyin konserteista. No, asia ei silleen harmittanut, niistä tulee todennäköisesti videoita nettiin. Ja kuulemma jonot ovat olleet valtavat, joten jonottamista inhoavana en olisi sitä halunnt tehdä. Pienen hengauksen jälkeen Elina lähti kotiin ja minä jäin conittamaan, sillä illalla oli minulle ohjelmaa, mitkä halusin ehdottomasti nähdä.

Tänä vuonna oli nimittäin sellaista roolipeliohjelmaa, mihin allekirjoittanut halusi osallistua. Olen jo ainakin viisi vuotta harrastanut roolipelaamista ja roolipelijohtaminen voi olla tulevaisuuden haaste. Siksi sitten marssin luennolle Pelinjohtamisen ABC – kuinka suunnitella ja johtaa roolipelikampanja.

Luento oli helppo aloittajalle. Toisaalta en kokenut oppivani suurta ja ihmeellistä, sillä monen vuoden pelaajana olen kokenut hieman erilaisia pelijohtamista ja ne ovat täyttäneet kaikki nämä "hyvän pelijohtajan" peruspilarit. Vaikka ei uutta tietoa paljon tullukkaan, oli luento miellyttävä ja keskustelua syntyi myös katsojien puolelta.

Olin tämän luennon jälkeen hyvin väsynyt edellisen huonosti nukutun yön jälkeen, vähän nälkäinen ja minulla oli kipeät jalat (kolme rakkulaa) ja mietin jo kotiin menemistä. Onneksi päätin ottaa rannekkeesta koko huvin irti ja mennä sitten katsomaan RPG-show. Varmasti conin paras tapahtuma! Olin ihan kikkurassa naurusta. Show siis oli esitys roolipeliporukan pelaamisesta ja pari juontajaa selosti roolipelaamisen kulkua (siis miten he pelasivat). Pelaajat olivat niin itseironisia ja parodioivia, lisäksi heidän kokemus roolipelaajina näkyi. En voi mitenkään haukkua esitystä, pakko päästä seuraavana vuonna katsomaan heidän kehitystä!

Penkistä ei tarvinnut nousta, kun alkoi seuraava luento EVIL – How evil are your villains? Onneksi ohjelmilla oli vartin tauko, sillä ohjelma auheutti jälleen naurunmekkaloita. Ohjelma oli merkattu roolipeliohjelmaksi, mutta mielestäni se soveltui moneen muuhunkin kategoriaan. Ja sen varmasti koki katsomokin: huone oli aivan täynnä, jotkut istuivat jo lattialla ja tuskin kaikki olivat roolipelaajia. Ohjelmanpitäjistä sen verran, että ilman heitä ohjelma ei olisi ollut niin hauska ja hyvä kuin se oli nyt. Pääjuonataja oli selvästi pahis, jolla oli käytössään pikku kätyri Atso. Ohjelman aikana tuli selväksi kumpi pomotti ja oli äänessä. :D Vaikka kesken ohjelman tapahtui tekninen ongelma (eli diaesitys hävisi valkokankaalta), ohjelma ei tyssähtänyt siihe vaan jatkui mallikkaasti eteenpäin. Pikku kätyri sai myöhemmin monien pulmien kautta taas kuvan näkymään (ja naurunmekkaloita siinä välissä). Ohjelma oli paras tapa lopettaa ensimmäinen conipäivä, joten marssin tyytyväisenä, mutta väsyisenä ja nälkäisenä kotiin.

Sunnuntai

Sunnuntai aamuna marssin suoraan viimeiselle luennolle, johon halusin osallistua: Roolipeli uudessa maailmassa. Kyseinen aihe kanssa kiinnosti, sillä yleensä pelaamassamme Praedorissa seikkailijat lähtevät kirotulle maalle, missä voi tapahtua melkein mitä tahansa. Luento oli mielestäni hyvin rakennettu, mutta ikävä kyllä väsyneenä huomasin ajatuksien virtaavan omiin peleihin ja hätkähdin välillä kuuntelemaan taas luentoa. Luennossa käytiin monenlaisten erilaisten roolipelien kannalta, mitkä seikat ovat tärkeitä muistaa, kun pelaaja on ensimmäistä kertaa paikassa, missä hän ei tiedä vielä oikein mitään. Luento oli kaikin puolin hyvä, joskin jotkus asiat osasin jo omalla järjelläni ajatella. Mutta ohjelmasta jäi kuitenkin jotakin uutta mukaan.

Tämän jälkeen hyvästelin veljeni ja hänen tyttöystävänsä, jotka lähtivät shoppailun kautta juna-asemalle ja sieltä kotiin. Tämän jälkeen oli pakko käydä ostamassa ylihinnoiteltuja pockyja, sillä verensokeri alkoi laskea (ja syömiseen oli aikaa). Kiertelin ja juttelin tapaamieni ihmisten kanssa, kunnes oli aika lähteä Tampere-talon pääoven luokse, jossa alkoi järjestämäni lolitamiitti. Koska miitissä tärkein osa oli tutustuminen ja kuvaaminen, jätän aiheen myöhempään postaukseen, kuhan saan kuvia tapahtumasta.

Tracon mielestäni onnistui tänä vuonna(kin) palvelemaan coniväkeä. Juomapisteitä oli tarpeeksi, tilaa riitti (onneksi oli hyvä sää, sillä jos kaikki olisi olleet sisällä niin olisi voinut tulla ahdasta) ja myyntipisteet ja taidekuja edelleen toimivat mainiosti pienestä ruuhkasta huolimatta. Ohjelmasta olin tänä vuonna erityisen kiitollinen, toivottavasti yhtä hyvää ohjelmaa on jatkossakin (roolipelien lisäksi siis myös konsertteja ja esityksiä). Cosplayvieraat olivat tänä vuonna mieluisia, mutta itselleni vieras Ross Watson ei herättänyt kummempia tunteita. Mutta mikä mielestäni mahdollisti tänä vuonna onnistuneen conin oli se, että olin kerrankin terve! Sain siis nauttia conitapahtumasta täysin rinnoin!

Nyt vaan pitää odottaa seuraavaa vuotta. Pitää katsoa etsinkö lohdutusta siinä välin muualta.